Kaikki alkoi Lakusta

Asematie 78:n kanitouhut alkoivat vuonna 2019, kun meille muutti pieni hermeliinipoika Laku. Laku oli silloisen omistajan mukaan jo 7-vuotias ja etsi uutta kotia. Laku asusteli tässä omalla kylällämme, joten kävimme sitä katsomassa ennen päätöstä. Saimme vihiä uutta kotia etsivästä Lakusta tutun kautta. Kävimme kania katsomassa ja samantienhän se päätös syntyi, että meistä tulee kaniperhe.

Minulla on kaneja ollut aiemminkin. Kun asuin vielä vanhempien luona, minulla oli angorakanit Sohvi ja Pinja sekä kääpiöluppa Hertta, Ne eivät kuitenkaan eläneet kovin pitkään ja olivat talli- ja ulkokaneja. Ei läheskään sitä, mitä lakusta tuli.

Laku muutti meille sisätiloihin, se oli alusta asti selvää. Meille kävi tuuri siinäkin suhteessa, että kanin mukana tuli kaikki tarvikkeet, myös häkki.

Laku oli ihan paras ensikaniksi. Se oli ja on edelleen äärettömän kiltti ja hyvä käsitellä. Lapsemme olivat kanin muuton aikoihin 4- ja 5-vuotiaat. Varsinkin 5-vuotias oppi hyvin nopeasti ottamaan kania syliin oikealla tavalla. Opettelu oli rauhallista ja turvallista, koska kani pysyi selällään sylissä aivan rauhassa niin kauan kun sitä halusi sylissä pitää. 

Luonteensa vuoksi se kyllä vei meiltä heti jalat alta!

Tätä kirjoittaessa, vuonna 2021, Laku täyttää jo 9 vuotta. Vajaat pari vuotta meilläoloa on sisältänyt Lakulle melko ison elämänmuutoksen. Aiempaan kotiin verrattuna meidän kodin elämä on äänekästä ja vilkasta. Aluksi pelkäsin saako se vanhana kanina sydänkohtauksen kaikista äänistä ja muutoksista. Mutta ei, yhä vain porskutetaan menemään.

Laku sai kavereita keväällä 2020, kun meille muutti kaksi tyttökania. Aluksi laku ei niistä piitannut mitään ja laittaessamme kanit ulon yhteisaitaukseen, nuoret tytöt kurmoottivat Lakua eikä niitä voinut pitää sen vuoksi yhdessä. Niinpä Laku jatkoi elelyä omassa häkissään, tyttöjen asuessa omassaan. 

Aika ajoin tytöt vierailivat Lakun häkissä tutkimassa ja syömässä sen ruokia... Laku aina kökötti vain paikoillaan ja katseli tympeän näköisenä touhuja. Keväällä 2021 astuttaessamme toisen tyttökaneista, muutti toinen tytöistä Lakun luo. Olimme jo aiemmin havainneet,että tämä tyttö ei kurmoota enää lakua vaan ne tulevat hyvin toimeen työtn vieraillessa Lakun häkissä. 

Poika ja tyttö yhdessä?

Laku ei pysty enää astumaan tyttöjä, joten yhteiselo on turvallista siltäkin osin. Laku ei ole ollut lainkaan kiinnostunut työttökaneista koko niiden meilläolon aikana. Liekö ikä tehnyt tehtävänsä. Ikä näkyy myös siinä, että Lalu ei liiku enään niin paljon, mieluusti vain torkkuu omassa häkissään.

Lakun likkumisen muutokset

Lakun muutettua meille, se oli hyvin arka aluksi. Pikku hiljaa se lähti tutustumaan ympäristöön.  Laku ei missään kohti poistunut mattojen päältä, hyppi aina matolta matolle. Alussa Laku lähti itsenäisesti häkistä ja palasi sinne halutessaan. Pääasiassa pysytteli tytön huoneessa, missä oli häkkikin. Laku tottui nopeasti runsaaseen sylihoitoon, mitä sai lapsilta ja meiltä aikuisilta.

Nyt lakun täytäessä tänä vuonna yhdeksän, liikkuminen on vähentynyt todella paljon. Itse Laku ei enää poistu häkistä ja jos sen nostaa sieltä ulos vaikka olohuoneeseen, juoksee se suorinta tietä takaisin omaan häkkiin. Pääsee vielä hyppäämään pienen kynnyksen yli omaan häkkiin mennessään.

Lakulla on myös toinen silmä sokeutunut kaihin myötä, joten se tarvitsee liikkuessaan vähän opastusta suunnista. Yleensä löytää kyllä tutussa ympäristössä omalle häkilleen, esimerkiksi olohuoneesta. Käytävällä kuitenkin saattaa lähteä väärään suuntaan ja haahuilla aikansa, ennenkun oikea suunta selvenee.