Kaninäyttelyssä 7.5.2022

Oulussa järjestettiin pitkästä aikaa kaninäyttely Suomen kaniyhdistyksen toimesta 7.5.2022. Meillä on alkanut ja kasvanut kaniharrastus koronavuosina, jonka aikana näyttelyistä ei ole voinut järjestää. Siksi meilläkin kanit ehtivät jo kovin aikuisiksi, ennen kun pääsivät ensimmäistä kertaa näytille. 

Olen lapsena käynyt paljon jyrsijänäyttelyissä chinchillan ja ystäväni kanin kanssa, mutta vuosikymmenet ovat tehneet tehtävänsä ja harrastukseen saa tutustua nyt täysin uudelleen. Niinpä lähdimme tyttäreni Fiian kanssa mukaan muistelemaan ja opiskelemaan. 

Mukaan otettiin molemmat kanit, joilla on tunnistusmerkintä, eli Täplä ja Cola. Täplä ilmoitettiin pet-luokkaan ja Cola ulkomuotoluokkaan.

Colan korvista ei löytynyt tatuointeja, joten arvostelusta ei tullut virallista. Kaavakkeessa kuitenkin arvioinnit paino 5/5, rotuleima ja esiintyminen 19/20, rungon muoto 18/20, turkin tiheys 9/10, turkin laatu 9/10 väri 8/10 ja kuviointi 18,5/20. Tuomarina Dita Hiillos.

Täplällä yleiskunto 18/20, kaipaa lisää massaa. Turkki 18,5/20 palautuu melko hyvin. Käsiteltävyys 38/40 rento ja luottavainen. Korvat silmät ja hampaat 10/10, kynnet, tassut, häntä 10/10, todella puhtaat tassut. Yhteensä 94,5/100. Avoimen luokan naaraitten luokkavoittaja ja kunniamaininta.

Mukava päivä ja varmasti osallistumme uudelleenkin näyttelyyn.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toinen poikue uusiin koteihin

Kuva
Colan (Gold Brook´s Tamasha) ja Ompun (Pikkumurun Åmena) poikue on muuttanut omin koteihinsa helmikuun alussa. Pentueessa oli kolme urosta, Hissi, Jussi ja Santeri. Mahtavia tyyppejä kaikki. Hissu ja Jussi olivat väritykseltään niin samanlaisia, että merkkasimme Jussin vaaleanpunaisella kynsilakkapilkulla, jotta erotimme ne, kun Hissu varattiin jo aikaisessa vaiheessa. Santeri sen sijaan oli muista poikkeava, väritykseltään se oli vaaleampi ja kooltaan hieman veljiään isompi.  Pentuaika meni taas niin nopeasti. Kanit asustavat meillä ruokailutilan ja vaatesäilytyksen yhteydessä olevassa "välitilassa", eli keskellä kaikkea perheen elämää. Cola kasvatti tätä poikuetta ehkä vielä hieman vähemmällä hoidolla kun aiemman pentueemme emo Tälpä.  Colalla oli tapana imettää pojat aina illalla, kun minä menin nukkumaan. Kuulin aina samaan aikaan imetyspaikkojen etsimiseen liittyvää ryminää pesästä. Joka ilta. Colan pennut olivat myös huomattavan hyväkäytöksisiä äitiään kohtaan. Täplän p...
Lue lisää

Kaikki alkoi Lakusta

Kuva
Asematie 78:n kanitouhut alkoivat vuonna 2019, kun meille muutti pieni hermeliinipoika Laku. Laku oli silloisen omistajan mukaan jo 7-vuotias ja etsi uutta kotia. Laku asusteli tässä omalla kylällämme, joten kävimme sitä katsomassa ennen päätöstä. Saimme vihiä uutta kotia etsivästä Lakusta tutun kautta. Kävimme kania katsomassa ja samantienhän se päätös syntyi, että meistä tulee kaniperhe. Minulla on kaneja ollut aiemminkin. Kun asuin vielä vanhempien luona, minulla oli angorakanit Sohvi ja Pinja sekä kääpiöluppa Hertta, Ne eivät kuitenkaan eläneet kovin pitkään ja olivat talli- ja ulkokaneja. Ei läheskään sitä, mitä lakusta tuli. Laku muutti meille sisätiloihin, se oli alusta asti selvää. Meille kävi tuuri siinäkin suhteessa, että kanin mukana tuli kaikki tarvikkeet, myös häkki. Laku oli ihan paras ensikaniksi. Se oli ja on edelleen äärettömän kiltti ja hyvä käsitellä. Lapsemme olivat kanin muuton aikoihin 4- ja 5-vuotiaat. Varsinkin 5-vuotias oppi hyvin nopeasti ottamaan kania syliin...
Lue lisää