Laku

Asematie 78:n kanitouhut alkoivat vuonna 2019, kun meille muutti pieni hermeliinipoika Laku. Laku oli silloisen omistajan mukaan jo 7-vuotias ja etsi uutta kotia. Laku asusteli tässä omalla kylällämme, joten kävimme sitä katsomassa ennen päätöstä. Saimme vihiä uutta kotia etsivästä Lakusta tutun kautta. Kävimme kania katsomassa ja saman tien se päätös syntyi, että meistä tulee kaniperhe. Laku eleli meillä 9-vuotiaaksi. Laku siirtyi vihreimmille niityille 30.8.2021.

Minulla on kaneja ollut aiemminkin. Kun asuin vielä vanhempien luona, minulla oli angorakanit Sohvi ja Pinja sekä kääpiöluppa Hertta, Ne eivät kuitenkaan eläneet kovin pitkään ja olivat talli- ja ulkokaneja. Ei läheskään sitä, mitä lakusta tuli.


Laku muutti meille sisätiloihin, se oli alusta asti selvää. Meille kävi tuuri siinäkin suhteessa, että kanin mukana tuli kaikki tarvikkeet, myös häkki.


Laku oli ihan paras ensikaniksi. Se oli äärettömän kiltti ja hyvä käsitellä. Lapsemme olivat kanin muuton aikoihin 4- ja 5-vuotiaat. Varsinkin 5-vuotias oppi hyvin nopeasti ottamaan kania syliin oikealla tavalla. Opettelu oli rauhallista ja turvallista, koska kani pysyi selällään sylissä aivan rauhassa niin kauan kun sitä halusi sylissä pitää.


Luonteensa vuoksi se kyllä vei meiltä heti jalat alta!


Vajaat pari vuotta meillä eloa sisälsi Lakulle melko ison elämänmuutoksen. Aiempaan kotiin verrattuna meidän kodin elämä on äänekästä ja vilkasta. Aluksi pelkäsin saako se vanhana kanina sydänkohtauksen kaikista äänistä ja muutoksista. Mutta ei, Laku tottui kaikkeen menoon.


Laku sai kavereita keväällä 2020, kun meille muutti kaksi tyttökania. Aluksi laku ei niistä piitannut mitään ja laittaessamme kanit ulos yhteisaitaukseen, nuoret tytöt kurmoottivat Lakua eikä niitä voinut pitää sen vuoksi yhdessä. Niinpä Laku jatkoi elelyä omassa häkissään, tyttöjen asuessa omassaan. Vapaana olot tehtiin vuorotellen.


Aika ajoin tytöt vierailivat Lakun häkissä tutkimassa ja syömässä sen ruokia... Laku aina kökötti vain paikoillaan ja katseli tympeän näköisenä touhuja. Keväällä 2021 astuttaessamme toisen tyttökaneista, muutti toinen tytöistä Lakun luo. Olimme jo aiemmin havainneet, että tämä tyttö ei kurmoota enää lakua vaan ne tulevat hyvin toimeen.


Poika ja tyttö yhdessä?


Laku ei pysty enää astumaan tyttöjä, joten yhteiselo on turvallista siltäkin osin. Laku ei ole ollut lainkaan kiinnostunut tyttökaneista koko niiden meillä olon aikana. Liekö ikä tehnyt tehtävänsä. Ystävällinen se kyllä oli aina kaikille tytöille ja olisi varmasti viihtynyt laumassa, jos tytöt olisivat olleet rauhallisempia.


Lakun liikkumisen muutokset


Lakun muutettua meille, se oli hyvin arka aluksi. Pikku hiljaa se lähti tutustumaan ympäristöön. Laku ei missään kohti poistunut mattojen päältä, hyppi aina matolta matolle. Alussa Laku lähti itsenäisesti häkistä ja palasi sinne halutessaan. Pääasiassa pysytteli tytön huoneessa, missä oli häkkikin. Laku tottui nopeasti runsaaseen sylihoitoon, mitä sai lapsilta ja meiltä aikuisilta.


Lakun täyttäessä yhdeksän, liikkuminen vähentyi todella paljon. Itse Laku ei enää poistunut häkistä ja jos sen nosti sieltä ulos vaikka olohuoneeseen, juoksi se suorinta tietä takaisin omaan häkkiin. Pääsi kyllä hyppäämään pienen kynnyksen yli omaan häkkiin mennessään.


Lakulla sokeutui toinen silmä kaihin myötä, joten se tarvitsi liikkuessaan vähän opastusta suunnista. Yleensä löysi kyllä tutussa ympäristössä omalle häkilleen esimerkiksi olohuoneesta. Käytävällä kuitenkin saattoi lähteä väärään suuntaan ja haahuilla aikansa, ennen kuin oikea suunta selveni.

Syyskuulla 2021 Laku sairastui, silmät alkoivat voimakkaasti vuotaa ja se söi pitkän antibioottikuurin. Sillä kertaa selvittiin säikähdyksellä ja vähän aikaa Laku voi ihan hyvin.

Myöhemmin syksyllä Lakulla ilmeni kuitenkin kouristuskohtauksia, joille ei syytä tiedetty. Teimme vaikean päätöksen ja veimme pienokaisen eläinlääkärille lopetettavaksi. Meille tärkeä pieni kani haudattiin eläintenhautausmaalle Ouluun, missä on muutkin meidän perheen lemmikit. Olemme aina kiitollisia tästä maailman kilteimmästä pupusesta, joka tutustutti perheemme uudelleen kaniharrastukseen.